Äitinä lasten rinnalla

posted in: äitiys 0

 

Äitinä oleminen on ikuista muutosta ja kasvamista. Kokea monenlaisia tunteita.
Itselle äitiys ollut, jatkuvaa olemista uuden asian äärellä. Se tunne sydämessä, kun lapset teini-iässä kipuilee, haukkuvat ja moittii minua äitinä. Kertovat, että kuinka en ymmärrä tai minä aiheutan heille pahaa oloa.
Tänään sain kuitenkin huomata, että lapseni ovat päässet yli jonkin vaiheen. He ovat kiitollisia ja sanovat ihanaa äiti, kun olet pitänyt huolta, asettanut rajoja ja ollut huolissaan.
Helppoa ei ole ollut, vaikka ymmärrän, että teini kuohuu ja kiehuu, niin olen itsekin aikanaan. Ymmärrän, että heillä on turvallista kiukutella äidille. Mutta äitinä, se minä ihmisenä, joskus tuntuu niin riittämättömältä että…
Sydämestä repii ja raastaa. Itkettää, kun sattuu. Tärkeintä on ollut, että on saanut puhua, ja mielestäni äitien tulisi puhua vieläkin enemmän. Minua on myös auttanut paljon se, että olen tehnyt mindfulenss- ja rentoutus harjuksia. Toki välillä on tullut lähteä oikein kunnon hikilenkille, purkaa ensin se oma viha ja kiukku itseltä, jotta voi kohdat kuohuvan nuoren. On ollut tärkeää antaa nuorelle tilaa, antaa sen hengittää.
Olen tiedostanut, tai lapseni ovat minulle opettaneet, että minun tapani, joka tulee kyllä rakkaudesta, mutta ne kysymysten määrä mitä asetan lapsilleni, saattavat tukahduttaa heidät. Äitinä tämä on myös kuuntelemista, olemalla läsnä silloin kuin tarvitaan. Tehdä lapsille tietoiseksi, että milloin vaan ja mistä vaan voi kertoa.
Äitinä oleminen on jatkuvaa kasvua, tilan antamista, rakkauden ja rajojen näyttämistä ja asettamista.
Äitiys on itseään kohtaan armollisuutta, ei suorittamista.
Se tunne, kuin teini sanoo, Äiti halaa mua. On paras palkkio, mitä voi saada.
Kiitollinen Äiti.
Jaa tästä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *