Riittävän hyvä äiti

posted in: äitiys 0

Äitiys on tabu ja moni ulotteinen ”ammatti”.

Yhteiskunta luo tietynlaisia paineita äitiyteen. Monella äidillä on mielessä kysymys, olenko riittävän hyvä äiti?

Moni isä varmaan miettii omaa isyyttään ja riittävyyttä perheelleen.

Itse aika ajoin mietin samoja äitiyden kysymyksiä kuin muutkin äidit. Silloin ehkä enemmän, kun lapseni olivat ihan pieniä ja äitiys oli minulle aivan uusi asia.

* Mietin monesti että annanko riittävästi syliä?

* Luenko ja laulanko lapselleni riittävästi?

* Syötänkö lapselleni hyvää ja terveellistä ruokaa?

* Ulkoillaanko me riittävästi?

* Onko kotona siistiä ja pullantuoksua?

Elämä on nykyään hyvin pitkälle suorittamista. Moni päivittää päivän tekemisiä Facebookiin. Kertoo, että nyt siivosin, leivoin, kävin lapsen kanssa siellä ja täällä. Siihen vielä käydään harrastuksissa.

Mitä niistä äideistä sanotaan, jotka kertoisi rehellisesti somessa, että en jaksa tänään siivota. Pyykitkin odottavat. Laitoin einestä ja voi kun oli hyvää. Illalla kun lapset nukkuvat, äiti makaa vain sohvalla.

Onko tämä hyväksyttävää? Jos ei suorittakaan ja ole tehokas. Voiko asioita tehdä fiiliksellä. Mielestäni joka päivä ei tarvitse olla tehokas ja näyttää hyvältä.

Meillä on ajatuksia että meidän pitäisi ja pitäisi.

Kysyn, miksi välillä ei voi vain olla? Pysähtyä hetkeen, huomata tässä ja nyt olevia asioita.

Itse ainakin olen huomannut, kun on opetellut pysähtymään ja olemaan hetkessä. Olen oppinut näkemään paljon ihania ja kauniita asioita itsessä ja lapsissa, sekä ympäristössä. Tämä on myös mahdollistanut sen, että on oppinut olemaan kiitollinen pienistä asioista.

Mielestäni meidän yhtiskunnassa vaikuttaa äitiyden historia edelleen. Äitiydessä on ihmeellisiä myyttejä, jotka vaikuttavat meidän äitien elämään edelleen. Voisimmeko me nähdä äitiys myös erilaisena ja olla vähemmän arvostelevia? Mielestäni, jos äiti ja isä sekä lapset voivat hyvin ja ovat onnellisia, niin eikös se riitä.

Ja kuinka me voisimme tässä yhteiskunnassa tukea vanhemmuutta enemmän? Minun mielestäni on se, että annetaan enemmän aikaa. Ollaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Ja terveyspalveluiden supistaminen ei ainakaan auta asiaa, vaan vanhemmat tarvitsevat toista ihmistä. Paikkaa missä he voivat kertoa asioistaan luottamuksella ja kaikista asioista. Vanhemmat saa olla siellä se kuka on. Ei tarvitse pelätä arvostelua.

Arvostetaan itseämme ja toisiamme. Miettisimme jokainen kuinka me voitaisiin saada elämästä parempi elämä.

Se on hienoa että maailma kehittyy, mutta some ei korvaa kaikkea.

-Heli-

Jaa tästä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *